Friedman sai 1937 paikan New Yorkin National Bureau of Economic Researchista. Hän hyväksyi 1940 paikan Wisconsonin yliopistosta, mutta joutui lähtemään sieltä jo vuoden jälkeen ajauduttuaan muun henkilökunnan kanssa erimielisyyksiin Yhdysvaltojen liittymisestä toiseen maailmansotaan. Sodan aikana hän työskenteli valtiovarainministeriölle ja kehitti siellä liittovaltion ennakkoverojärjestelmää.

Sodan jälkeen Friedman oli vuoden Minnesotan yliopistossa ja siirtyi 1946 Chicagon yliopistoon, josta sai 1948 täyden professuurin. Chicagossa hän opetti hintateoriaa ja rahataloutta. Friedman aloitti siellä 1953 Raha ja pankkialan työpajan, josta kehittyi merkittävä alan tutkijoiden ja opiskelijoiden foorumi. Hän osallistui 1947 Mont Pelerin Societyn avauskokoukseen. Friedman on myöhemmin sanonut, että Mont Pelerin Societyssa mukana oleminen aloitti hänen aktiivisen osallistumisensa politiikkaan.

Friedman alkoi saada tunnettavuutta myös tiedepiirien ulkopuolella, kun 1962 ilmestyi hänen teoksensa Capitalism and Freedom. Seuraavana vuonna julkaistiin hänen massiivinen Anna Jacobson Schwartzin kanssa yhteistyössä tehty Monetary History of the United States. Hänen teostensa saatua julkisuutta hänestä tuli myös merkittävä julkinen vaikuttaja, kuten myös Schwartzista. Jotkut tutkijat, kuuluisimpana kenties John Kenneth Galbraith, ovat kritisoineet Friedmanin ja Schwartzin teosta, ja väittävät jopa sen tulosten perustuvan manipuloituihin aikasarjoihin.

Friedman oli senaattori Barry Goldwaterin taloudellinen neuvonantaja vuoden 1964 presidentinvaalikampanjassa. Tämän jälkeen hän kirjoitti 1966–1983 vakituisesti kolumneja Newsweekiin. Richard Nixonin vaalikampanjan neuvonantajana Friedman oli vuoden 1968 vaaleissa. Nixonin aikana hän toimi myös Yhdysvaltojen asevelvollisuuden lakkauttamista tutkineessa komissiossa. Friedman ei kuitenkaan halunnut ottaa vakituisia poliittisia virkoja, sillä halusi keskittyä tieteelliseen työhönsä, joka todellisuudessa oli sisällöltään äärimmäisen poliittista. Viimeiseksi jääneessä Wall Street Journalin kolumnissaan Friedman esitti New Orleansin tulvakatastrofin mahdollistavan mm. sen koululaitoksen yksityistämisen.

Friedman vieraili 1975 Chilessä diktaattori Augusto Pinochetin luona ja luennoi talouspolitiikasta, sekä toimi oppilaidensa kanssa Pinochetin hallinnon konsulttina. Friedmanin oppilaita nimitettiin myös Pinochetin hallintoon. Friedman teki 1970-luvulla samantapaisia vierailuja myös Etelä-Afrikkaan ja Rhodesiaan. Friedman kertoi toimineensa myös Kiinan diktatuurin konsulttina. Muiden muassa Donald Rumsfeld on kertonut ihailevansa Friedmania. Milton Friedmanin pojanpoika Patri Friedman luennoi vuonna 2011 Suomessa Ludwig von Mises -instituutin vieraana. Lähde: Wikipedia

eo.